Siirry pääsisältöön

Kotiäidin vaateparsi

Tiedättehän sen tunteen, kun olette juuri saaneet lapset päiväunille toiveissa hetki omaa aikaa ja ovikello soi. Pahinta ei ole tietenkään se, että lapset saattavat herätä, vaan se että oven takana voi olla naapurin nuori isäntä tai joku muu, jonka et halunnut yllättävän sinua yöhousuissa, ikivanha t-paita maitolaikuin ja puklutahroin koristeltuna ja tukka kampaamatta... Kertokaahan miten vältätte nämä tilanteet? Nyt siis jakoon kotiäitien pettämättömät tyylivinkit! ;)

Tiedän, että jotkut kotiäidit pystyvät näyttämään hyvältä aina. En ymmärrä miten. Toivon salaa että sekin perhevalmennuksessa tapaamani, omaan ulkonäköön panostamisen tärkeyttä hehkuttanut, äiti olisi edes jonain aamuna joutunut jättämään meikkauksen väliin...

Otettaneen vinkeissä siis huomioon, että kaikki eivät ole laihtuneet ihannepainoonsa imetyksen aikana, aikaa on rajallisesti tai ei lainkaan, ja rahavaratkin hupenevat ennemmin lastenvaatteisiin.

Itse olen vasta nyt toisen lapsen jälkeen ehtinyt tai älynnyt hoitaa oman ulkonäön kuntoon heti aamulla (en siis tarkoita mitään ihmeellistä, vaan edes sen tukan kampaaminen) ennen kuin lapset herää. Tämä ihan siksi, että täällä maaseudulla oikeasti pöllähtää ihmisiä oven taakse tai jopa suoraan sisälle yllättävänkin usein. Oveakaan ei kehtaa olla avaamatta, jos suoraan ikkunasta näkee, että kotona ollaan... :D

Toiseksi olen panostanut mustiin vaatteisiin, joita ei muuten tule niin paljoa käytettyä. Mustassa ei näy niin hyvin tahrat, eikä vaatteen malli (teltta voisi olla kuvaavin sana). Mustat henkkamaukan ohuet collegehousut ovat hyvät myös talvella jopa toppiksien alla, joten uloslähtöön on valmiina muutamassa minuutissa :D

Kolmas "hitti" talvisaikaan oli neuletakit. Ne on helppo vetäistä t-paidan tai imetyspaidan päälle. Lämmittävät mukavasti, eikä tahrat näy ja ne on helppo riisua.

En ois ikinä uskonu, että pohdin - saati kirjoitan - tämmöisistä aiheista...

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miinusmerkkinen viikko

Ensin hyvät asiat: paino on edelleen laskusuunnassa. Jokainen miinusmerkkinen punnitus on pullan... siis juhlan paikka! :D Takkatulen ääressä tarkenee Sitten nämä muut lukemat: siis voi hyvä hyssykät näitä pakkaspäiviä. Olen sitä mieltä, että meidän perhe ulkoilee kelillä kuin kelillä edes ihan pikkuisen... No joo, ei ehkä siinä yli 25 asteen pakkasessa ei mennä ulos kuin pakon edessä. Olen sitten tällä reippaalla asenteellani onnistunut aiheuttamaan sen, että kun lapset on tottuneet pääsevänsä kaksi kertaa päivässä ulos, niin kaatosateella ja tulipalopakkasella on yhtä tuskaa - myös sisällä. "Ei ole mitään tekemistä", joten keksitään jotain tyhmää tai riehutaan. Kun yritän ehdotella tekemistä, "ei kelpaa". Onneksi oli niin lämmin syksy ja lauha alkutalvi. Tällä pakkasjaksolla kuopuskin on oppinut katsomaan telkkaria... Ei mikään hyvä saavutus. Raukka ei osaa vielä kunnolla puhua, mutta tuo minulle "kauko kauko" ja osoittelee telkkaria. On me toki ...

Paperinkeräystä

Tuntuu, että olen kaikki vapaahetket siivoillut talouspaperisutturoita talostamme. Niitä löytyy ruokapöydältä, keittiön tasolta, olohuoneesta, kodinhoitohuoneesta ja välillä makuuhuoneistakin. Perheessä on siis vauva. ( Jotkut pitävät varmempana merkkinä rikkaimurin hankintaa. ) Muistan, että joskus kahden aikuisen taloudessa ihmettelin, miten pitkään yksi talouspaperirulla voikaan kestää ja mihin sitä oikeastaan tarvitaan. Tuolloin meillä oli usein niitä puoliarkkeja, mutta nyt kaipaisi välillä pyyheliinan kokoisia jättiarkkeja... Ekologista tai ei, en kuitenkaan ole alkanut pyyhkiä pienokaisen naamaa viledalla. Puklu-/ ruokajämiä sisältävät sutturat ovat sentään hieman kuivuttuaan erinomaisia sytykkeitä saunan kiukaaseen. Niitä on jotenkin terapeuttista tukkia sinne hylsyn sisään ja polttaa koko roska :D

Lapset, lapset

Jatkona korkkausviestilleni jäin vielä pohtimaan omaa äitiyttäni. Olen aina ajatellut, etten halua olla sellainen äiti joka puhuu vain lapsistaan. Haluan, että minun kanssani viihtyy myös lapsettomat ystäväni, joiden elämän keskipisteenä on jokin muu asia. Ymmärrän lapsettomia, lapsettomuutta, ja sen että elämässä voi olla muutakin yhtä tärkeää, paremmin kuin moni aavistaakaan... Ihailen erästä ystävääni ja haluaisin olla samanlainen kuin hän: hänellä on viisi lasta ( ei, sitä en halua ), mutta hänen kanssaan jutellessa ei välillä edes muista hänen olevan äiti. Siis nimenomaan positiivisesti. Uskon, että hän on silti yksi parhaita äitejä ikinä! Hänen lapsensa arvostavat vanhempiaan ja nauttivat aidosti heidän seurastaan. Kuitenkaan hänen ei tarvitse korostaa äitiyttään muille, vaikka se on hänelle tärkeintä ja hänellä on omaakin elämää ilman lapsia. Tunnen myös monta yhden lapsen äitiä tai äitiydestä haaveilevaa, jotka tuntuvat olevan kiinnostuneempia jopa minun lapsistani kuin min...