Handmade by...

Rrrrakastan käsitöitä - varsinkin jonkun muun tekemiä. Voisin viettää tuntikausia ihanissa puodeissa ja toreilla ja turuilla hypistelemässä ihania luomuksia. Ystävät ja puoliso eivät täysin ymmärrä ihastustani, sillä kun ehdotan heille käsityömarkkinoita näen jo itsekin heidän mielikuvansa aiheesta: villasukkia ja poppanoita myyvät mummelit. Kuten te kaikki valistuneet lukija tiedätte (siis se yksi, joka lisäkseni täällä käy), käsityöt on NIIN paljon muutakin...

Äidin ja pojan "kesäpipot"

Olen onnistunut löytämään ihania nettikauppoja ja uskomattomia taitureita. Rahapussille tämä on vaarallisempaa, kun aiemmat satunnaiset reissut joulumarkkinoille tms. Yksi ihanista nettikaupoista on biggu. Sieltä saapui eilen postissa pipot esikoiselle ja itselleni. Harmittaa, että löysin kaupan vasta nyt, kun se on jäämässä tauolle.

Laadukkaita, järkevästi (sekä kuluttajan että myyjän kannalta) hinnoiteltuja ja hienoja tuotteita myyviä kauppoja saa suositella lisääkin. Voisin vaikka listata niitä tänne enemmänkin...

Kotiäidin vaateparsi

Tiedättehän sen tunteen, kun olette juuri saaneet lapset päiväunille toiveissa hetki omaa aikaa ja ovikello soi. Pahinta ei ole tietenkään se, että lapset saattavat herätä, vaan se että oven takana voi olla naapurin nuori isäntä tai joku muu, jonka et halunnut yllättävän sinua yöhousuissa, ikivanha t-paita maitolaikuin ja puklutahroin koristeltuna ja tukka kampaamatta... Kertokaahan miten vältätte nämä tilanteet? Nyt siis jakoon kotiäitien pettämättömät tyylivinkit! ;)

Tiedän, että jotkut kotiäidit pystyvät näyttämään hyvältä aina. En ymmärrä miten. Toivon salaa että sekin perhevalmennuksessa tapaamani, omaan ulkonäköön panostamisen tärkeyttä hehkuttanut, äiti olisi edes jonain aamuna joutunut jättämään meikkauksen väliin...

Otettaneen vinkeissä siis huomioon, että kaikki eivät ole laihtuneet ihannepainoonsa imetyksen aikana, aikaa on rajallisesti tai ei lainkaan, ja rahavaratkin hupenevat ennemmin lastenvaatteisiin.

Itse olen vasta nyt toisen lapsen jälkeen ehtinyt tai älynnyt hoitaa oman ulkonäön kuntoon heti aamulla (en siis tarkoita mitään ihmeellistä, vaan edes sen tukan kampaaminen) ennen kuin lapset herää. Tämä ihan siksi, että täällä maaseudulla oikeasti pöllähtää ihmisiä oven taakse tai jopa suoraan sisälle yllättävänkin usein. Oveakaan ei kehtaa olla avaamatta, jos suoraan ikkunasta näkee, että kotona ollaan... :D

Toiseksi olen panostanut mustiin vaatteisiin, joita ei muuten tule niin paljoa käytettyä. Mustassa ei näy niin hyvin tahrat, eikä vaatteen malli (teltta voisi olla kuvaavin sana). Mustat henkkamaukan ohuet collegehousut ovat hyvät myös talvella jopa toppiksien alla, joten uloslähtöön on valmiina muutamassa minuutissa :D

Kolmas "hitti" talvisaikaan oli neuletakit. Ne on helppo vetäistä t-paidan tai imetyspaidan päälle. Lämmittävät mukavasti, eikä tahrat näy ja ne on helppo riisua.

En ois ikinä uskonu, että pohdin - saati kirjoitan - tämmöisistä aiheista...

Lapset, lapset

Jatkona korkkausviestilleni jäin vielä pohtimaan omaa äitiyttäni. Olen aina ajatellut, etten halua olla sellainen äiti joka puhuu vain lapsistaan. Haluan, että minun kanssani viihtyy myös lapsettomat ystäväni, joiden elämän keskipisteenä on jokin muu asia. Ymmärrän lapsettomia, lapsettomuutta, ja sen että elämässä voi olla muutakin yhtä tärkeää, paremmin kuin moni aavistaakaan...

Ihailen erästä ystävääni ja haluaisin olla samanlainen kuin hän: hänellä on viisi lasta (ei, sitä en halua), mutta hänen kanssaan jutellessa ei välillä edes muista hänen olevan äiti. Siis nimenomaan positiivisesti. Uskon, että hän on silti yksi parhaita äitejä ikinä! Hänen lapsensa arvostavat vanhempiaan ja nauttivat aidosti heidän seurastaan. Kuitenkaan hänen ei tarvitse korostaa äitiyttään muille, vaikka se on hänelle tärkeintä ja hänellä on omaakin elämää ilman lapsia.

Tunnen myös monta yhden lapsen äitiä tai äitiydestä haaveilevaa, jotka tuntuvat olevan kiinnostuneempia jopa minun lapsistani kuin minä itse. Tästä olisi heikomman helpompi masentua. Minä en nimittäin edes muista tarkkaan paljonko esikoinen painoi syntyessään, milloin hän oppi kävelemään tai montako kuukautta imetin... Lapset ovat osa elämääni, tärkein osa, mutta vain osa.

Nyt lapsellisena kuitenkin ymmärrän sen, miksi äidit puhuvat niin paljon lapsistaan. Ystäväni   Lontoosta asti kyseli kuulumisiani ja aivan vaistomaisesti aloin selittämään siitä, ettei kuopus ole kakannut pariin päivään tai että esikoinen on oppinut vihdoin sanomaan "traktori". Sitten tajusin, että hän tosiaan kysyi MINUN kuulumisiani. Näin kotiäitinä ne omat kuulumiset vaan tahtovat pakosti olla suoraan riippuvaisia siitä, miten vauvan vatsa toimii tai onko isompi lapsi nukkunut yönsä kunnollla. Vaikka pyöritän äitiyden ohessa firmaa ja kirjoittelen gradua, on elämäni pääosin silti sitä itseään: puklua ja kakkaa. Mutta minä nautin siitä! Äitiydessä parasta on se, että jokainen äiti on paras äiti!

Paossa

Kirjoitan täällä asioista, jotka mielessäni pyörivät ja etsivät ulospääsyä. Pakko saada purnata jossain, pakko saada pohtia joissain, pakko saada edes ajatella rauhassa. Haluan kirjoittaa ja ajatella "ääneen". Ehkä nämä ovat itsekkäitäkin ajatuksia, mutta olen jumissa kotona lasten kanssa.

Kyllä, nautin kotona olosta. Kyllä, pidän lapsista (varsinkin omistani). Ja kyllä, haaveilen töihinmenosta. Tiedän, ettei tätä aikaa kestä pitkään, ja että myöhemmin katuisin jos en olisi nyt kotona.

Siksi tämä blogi, oma salainen pakopaikkani.