Siirry pääsisältöön

Pompottelua

Täällä periferiassa juoksutetaan asiakkaita ympäri maakuntaa neuvolassa säästöjen vuoksi. Tosin jostain ihmesyystä terveydenhuoltomenot vaan kasvaa siitä huolimatta, että asiakas tulee puolitiehen vastaan...

Kesäaikana käytiin siis neuvolassa muualla ja sain sitten tehtäväkseni soitella neuvolaan kysyäkseni jatkosta, kun tuolla vieraassa neuvolassa eivät tienneet meidän kunnan toimintatapoja. Joo, missäänhän ei voida kertoa neuvolassakäyntiaikatauluja ym. tietoja, vaan jokainen saa kysellä ne erikseen omalta neuvolantädiltään.

No, vanhasta muistista soittelin puhelintunnilla neuvolaan. Täällä sentään semmoinen luksus vielä on ja tädit jopa vastailevat niihin puheluihin, eikä pahempia ruuhkiakaan ole. En tiedä oliko neuvolantädillä huono päivä, mutta soitin kuulemma väärään aikaan. Hänellä oli asiakas! En tiedä olenko vieläkin jossain raskaudenjälkeishormoonipöllyissä vai muuten vaan herkästi nokkiini ottavaa sorttia, mutta jotenkin täti sai sen kuulostamaan siltä että minä tein väärin. Itsehän hän vastasi puhelimeen kesken asiakkaan?! Minä en ainakaan vastaa puhelimeen, jos on huono hetki.

Ja sitten semmoinen pieni yksityiskohta, että voiskohan tuon muuttuneen puhelintuntiajan vaikka ihan rohkeasti ilmoittaa jossain julkisesti, vai onko tiedottamisstrategiassa, että jokainen äippä informoidaan erikseen.

Onko tämä nyt sitten erinomaisen hyvää vai erittäin huonoa palvelua?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miinusmerkkinen viikko

Ensin hyvät asiat: paino on edelleen laskusuunnassa. Jokainen miinusmerkkinen punnitus on pullan... siis juhlan paikka! :D Takkatulen ääressä tarkenee Sitten nämä muut lukemat: siis voi hyvä hyssykät näitä pakkaspäiviä. Olen sitä mieltä, että meidän perhe ulkoilee kelillä kuin kelillä edes ihan pikkuisen... No joo, ei ehkä siinä yli 25 asteen pakkasessa ei mennä ulos kuin pakon edessä. Olen sitten tällä reippaalla asenteellani onnistunut aiheuttamaan sen, että kun lapset on tottuneet pääsevänsä kaksi kertaa päivässä ulos, niin kaatosateella ja tulipalopakkasella on yhtä tuskaa - myös sisällä. "Ei ole mitään tekemistä", joten keksitään jotain tyhmää tai riehutaan. Kun yritän ehdotella tekemistä, "ei kelpaa". Onneksi oli niin lämmin syksy ja lauha alkutalvi. Tällä pakkasjaksolla kuopuskin on oppinut katsomaan telkkaria... Ei mikään hyvä saavutus. Raukka ei osaa vielä kunnolla puhua, mutta tuo minulle "kauko kauko" ja osoittelee telkkaria. On me toki ...

Paperinkeräystä

Tuntuu, että olen kaikki vapaahetket siivoillut talouspaperisutturoita talostamme. Niitä löytyy ruokapöydältä, keittiön tasolta, olohuoneesta, kodinhoitohuoneesta ja välillä makuuhuoneistakin. Perheessä on siis vauva. ( Jotkut pitävät varmempana merkkinä rikkaimurin hankintaa. ) Muistan, että joskus kahden aikuisen taloudessa ihmettelin, miten pitkään yksi talouspaperirulla voikaan kestää ja mihin sitä oikeastaan tarvitaan. Tuolloin meillä oli usein niitä puoliarkkeja, mutta nyt kaipaisi välillä pyyheliinan kokoisia jättiarkkeja... Ekologista tai ei, en kuitenkaan ole alkanut pyyhkiä pienokaisen naamaa viledalla. Puklu-/ ruokajämiä sisältävät sutturat ovat sentään hieman kuivuttuaan erinomaisia sytykkeitä saunan kiukaaseen. Niitä on jotenkin terapeuttista tukkia sinne hylsyn sisään ja polttaa koko roska :D

Lapset, lapset

Jatkona korkkausviestilleni jäin vielä pohtimaan omaa äitiyttäni. Olen aina ajatellut, etten halua olla sellainen äiti joka puhuu vain lapsistaan. Haluan, että minun kanssani viihtyy myös lapsettomat ystäväni, joiden elämän keskipisteenä on jokin muu asia. Ymmärrän lapsettomia, lapsettomuutta, ja sen että elämässä voi olla muutakin yhtä tärkeää, paremmin kuin moni aavistaakaan... Ihailen erästä ystävääni ja haluaisin olla samanlainen kuin hän: hänellä on viisi lasta ( ei, sitä en halua ), mutta hänen kanssaan jutellessa ei välillä edes muista hänen olevan äiti. Siis nimenomaan positiivisesti. Uskon, että hän on silti yksi parhaita äitejä ikinä! Hänen lapsensa arvostavat vanhempiaan ja nauttivat aidosti heidän seurastaan. Kuitenkaan hänen ei tarvitse korostaa äitiyttään muille, vaikka se on hänelle tärkeintä ja hänellä on omaakin elämää ilman lapsia. Tunnen myös monta yhden lapsen äitiä tai äitiydestä haaveilevaa, jotka tuntuvat olevan kiinnostuneempia jopa minun lapsistani kuin min...