Siirry pääsisältöön

Kotityö ja työtyö

Katainen teki kiinnostavan keskustelunavauksen siitä, kuinka kotiäidit pitäisi saada töihin. Äitiys on edelleen aihe, jota ei kannata mennä "härppimään" ellei halua tosiaan "päätään pölkylle", kuten Ilta-Sanomien pääkirjoituksessa 15.11. kirjoitettiin.

Edellinen pääministeri kannusti lisääntymään ja minä hölmö tein sen: Opinnot jäivät kesken ja nyt niitä kahden lapsen karjuessa jaloissa pitäisi tässä vääntää valmiiksi. Jos leikitellään ajatuksella, että gradu valmistuisi kuin itsestään, päätyisin hyvin todennäköisesti kortistoon eli se siitä sitten.

Keskustelussa ehdoteltiin myös osa-aikatöitä. Olen jo koko opiskeluajan etsinyt osa-aikatöitä eikä niitä ole löytynyt. Se taitaa olla vähän samanlainen urbaanilegenda kuin etätyöt. Paljon niitä tehdään ja tekijöitä kaivattaisiin, mutta mistään niitä ei tunnu löytyvän. Tai jos löytyisi, ei löydy osa-aikaista hoitopaikkaa.

Virpi Salmi kirjoitti Hesarin kolumnissa melko lennokkaasti otsikolla: "Äidin paikka on töissä". Hänen mielestään kotiäidit chillailevat ja kuvittelevat typerästi, että omien lasten hoitaminen on työtä, vaikka:
"Työssäkäyvät äidit sen sijaan hoitavat työn lisäksi omat lapsensa ja imuroivat "ilmaiseksi", kuten yhteiskuntakelpoisen ihmisen ikään kuin kuuluukin." 
Kyllä kotiäiditkin hoitavat omia lapsiaan myös iltaisin, enkä minä ainakaan ole vielä kertaakaan saanut siivottua päivällä pienten lasteni kanssa, vaan se jää kyllä tämän loisammatin työajan ulkopuolelle. Voiskohan siitä saada ylityökorvausta?
Ja kyllä, lähtisisin erittäin mielelläni töihin chillaamaan, jos niitä olisi tarjolla, ja jos kolmevuotias uhmaikäiseni ja arka 1-vuotiaani tottuisivat hoitopaikkaan (jos sellaisen saisivat). Tämä kotiäidin työ on nimittäin useimmiten sieltä rankimmasta päästä. Tästä ei edes voi jäädä saikulle, pitää lomaa ja työttömäksi jääminenkään ei ole todennäköistä. 

Sitä paitsi, millainen äiti sysää lapsensa yhteiskunnan hoidettavaksi ja maksettavaksi, eikä kituuta muutamalla satasella kotona kuuntelemassa itse kiukutteluja ja ota kasvatusvastuuta?  Niinpä, tämä syyttelevä keskustelu ei johda mihinkään, kaivattaisiin oikeasti joustavia malleja olla töissä ja olla hoidossa, kun tukiverkostotkaan eivät nykyään toimi yhtä hyvin kuin ennen vanhaan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miinusmerkkinen viikko

Ensin hyvät asiat: paino on edelleen laskusuunnassa. Jokainen miinusmerkkinen punnitus on pullan... siis juhlan paikka! :D Takkatulen ääressä tarkenee Sitten nämä muut lukemat: siis voi hyvä hyssykät näitä pakkaspäiviä. Olen sitä mieltä, että meidän perhe ulkoilee kelillä kuin kelillä edes ihan pikkuisen... No joo, ei ehkä siinä yli 25 asteen pakkasessa ei mennä ulos kuin pakon edessä. Olen sitten tällä reippaalla asenteellani onnistunut aiheuttamaan sen, että kun lapset on tottuneet pääsevänsä kaksi kertaa päivässä ulos, niin kaatosateella ja tulipalopakkasella on yhtä tuskaa - myös sisällä. "Ei ole mitään tekemistä", joten keksitään jotain tyhmää tai riehutaan. Kun yritän ehdotella tekemistä, "ei kelpaa". Onneksi oli niin lämmin syksy ja lauha alkutalvi. Tällä pakkasjaksolla kuopuskin on oppinut katsomaan telkkaria... Ei mikään hyvä saavutus. Raukka ei osaa vielä kunnolla puhua, mutta tuo minulle "kauko kauko" ja osoittelee telkkaria. On me toki ...

Paperinkeräystä

Tuntuu, että olen kaikki vapaahetket siivoillut talouspaperisutturoita talostamme. Niitä löytyy ruokapöydältä, keittiön tasolta, olohuoneesta, kodinhoitohuoneesta ja välillä makuuhuoneistakin. Perheessä on siis vauva. ( Jotkut pitävät varmempana merkkinä rikkaimurin hankintaa. ) Muistan, että joskus kahden aikuisen taloudessa ihmettelin, miten pitkään yksi talouspaperirulla voikaan kestää ja mihin sitä oikeastaan tarvitaan. Tuolloin meillä oli usein niitä puoliarkkeja, mutta nyt kaipaisi välillä pyyheliinan kokoisia jättiarkkeja... Ekologista tai ei, en kuitenkaan ole alkanut pyyhkiä pienokaisen naamaa viledalla. Puklu-/ ruokajämiä sisältävät sutturat ovat sentään hieman kuivuttuaan erinomaisia sytykkeitä saunan kiukaaseen. Niitä on jotenkin terapeuttista tukkia sinne hylsyn sisään ja polttaa koko roska :D

Lapset, lapset

Jatkona korkkausviestilleni jäin vielä pohtimaan omaa äitiyttäni. Olen aina ajatellut, etten halua olla sellainen äiti joka puhuu vain lapsistaan. Haluan, että minun kanssani viihtyy myös lapsettomat ystäväni, joiden elämän keskipisteenä on jokin muu asia. Ymmärrän lapsettomia, lapsettomuutta, ja sen että elämässä voi olla muutakin yhtä tärkeää, paremmin kuin moni aavistaakaan... Ihailen erästä ystävääni ja haluaisin olla samanlainen kuin hän: hänellä on viisi lasta ( ei, sitä en halua ), mutta hänen kanssaan jutellessa ei välillä edes muista hänen olevan äiti. Siis nimenomaan positiivisesti. Uskon, että hän on silti yksi parhaita äitejä ikinä! Hänen lapsensa arvostavat vanhempiaan ja nauttivat aidosti heidän seurastaan. Kuitenkaan hänen ei tarvitse korostaa äitiyttään muille, vaikka se on hänelle tärkeintä ja hänellä on omaakin elämää ilman lapsia. Tunnen myös monta yhden lapsen äitiä tai äitiydestä haaveilevaa, jotka tuntuvat olevan kiinnostuneempia jopa minun lapsistani kuin min...