Siirry pääsisältöön

Myydään porkkanallavärjätty body ja käytettyjä kestovaippoja

Vaikken höyrähtänytkään hankkimaan aikoinaan vielä syntymättömälle esikoisellemme luxus-syöttötuolia, merkkivaatteita ja kalliita leluja kassikaupalla, niin nyt tavaroista luopuessa tuntuu, ettei niillä ole enää mitään arvoa.

Kirppiksellä ei kukaan osta halpahallikamaa, vaikka se olisi erittäin siistissä kunnossa ja hinta edullinen. Pitäisi olla merkkituote. Sen sijaan vanhoista retrovaatteista ja niiden uudemmista jäljitelmistä maksetaan enemmän kuin uutena. Järjetöntä.

Olen kuitenkin tyytyväinen "sijoituksiini", sillä ne ovat kestäneet kahdella vilkkaalla pojalla ja ovat vielä siinä kunnossa, että Pelastusarmeija ne huolii.

Hankintojemme mersu oli turvallisuustestit voittanut tai niissä erinomaisesti menestynyt turvakaukalo härpäkkeineen. Siinä molemmat poikaset viettivät ensimmäisen automatkailuvuotensa. Esikoisen jälkeen kaukalo oli kuin "pakasta vedetty", kuopus onnistui saamaan päällisen pesukuntoon. Kun tuoli oli viimeisen päälle puunattu myyntiä varten, tuli raskaana oleva kaverini kylään, enkä tietenkään kehdannut pyytää häneltä siitä samaa hintaa kuin muuten olisin pyytänyt, mutten myöskään kehdannut kieltäytyä myymästä. Niinpä niin, pääasia että menee tarpeeseen.

Olenko liian ahne, jos oletan että siisteistä ja käyttökelpoisista tavaroista voisi vielä jokusen euron saada itselleenkin?
 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miinusmerkkinen viikko

Ensin hyvät asiat: paino on edelleen laskusuunnassa. Jokainen miinusmerkkinen punnitus on pullan... siis juhlan paikka! :D Takkatulen ääressä tarkenee Sitten nämä muut lukemat: siis voi hyvä hyssykät näitä pakkaspäiviä. Olen sitä mieltä, että meidän perhe ulkoilee kelillä kuin kelillä edes ihan pikkuisen... No joo, ei ehkä siinä yli 25 asteen pakkasessa ei mennä ulos kuin pakon edessä. Olen sitten tällä reippaalla asenteellani onnistunut aiheuttamaan sen, että kun lapset on tottuneet pääsevänsä kaksi kertaa päivässä ulos, niin kaatosateella ja tulipalopakkasella on yhtä tuskaa - myös sisällä. "Ei ole mitään tekemistä", joten keksitään jotain tyhmää tai riehutaan. Kun yritän ehdotella tekemistä, "ei kelpaa". Onneksi oli niin lämmin syksy ja lauha alkutalvi. Tällä pakkasjaksolla kuopuskin on oppinut katsomaan telkkaria... Ei mikään hyvä saavutus. Raukka ei osaa vielä kunnolla puhua, mutta tuo minulle "kauko kauko" ja osoittelee telkkaria. On me toki ...

Paperinkeräystä

Tuntuu, että olen kaikki vapaahetket siivoillut talouspaperisutturoita talostamme. Niitä löytyy ruokapöydältä, keittiön tasolta, olohuoneesta, kodinhoitohuoneesta ja välillä makuuhuoneistakin. Perheessä on siis vauva. ( Jotkut pitävät varmempana merkkinä rikkaimurin hankintaa. ) Muistan, että joskus kahden aikuisen taloudessa ihmettelin, miten pitkään yksi talouspaperirulla voikaan kestää ja mihin sitä oikeastaan tarvitaan. Tuolloin meillä oli usein niitä puoliarkkeja, mutta nyt kaipaisi välillä pyyheliinan kokoisia jättiarkkeja... Ekologista tai ei, en kuitenkaan ole alkanut pyyhkiä pienokaisen naamaa viledalla. Puklu-/ ruokajämiä sisältävät sutturat ovat sentään hieman kuivuttuaan erinomaisia sytykkeitä saunan kiukaaseen. Niitä on jotenkin terapeuttista tukkia sinne hylsyn sisään ja polttaa koko roska :D

Lapset, lapset

Jatkona korkkausviestilleni jäin vielä pohtimaan omaa äitiyttäni. Olen aina ajatellut, etten halua olla sellainen äiti joka puhuu vain lapsistaan. Haluan, että minun kanssani viihtyy myös lapsettomat ystäväni, joiden elämän keskipisteenä on jokin muu asia. Ymmärrän lapsettomia, lapsettomuutta, ja sen että elämässä voi olla muutakin yhtä tärkeää, paremmin kuin moni aavistaakaan... Ihailen erästä ystävääni ja haluaisin olla samanlainen kuin hän: hänellä on viisi lasta ( ei, sitä en halua ), mutta hänen kanssaan jutellessa ei välillä edes muista hänen olevan äiti. Siis nimenomaan positiivisesti. Uskon, että hän on silti yksi parhaita äitejä ikinä! Hänen lapsensa arvostavat vanhempiaan ja nauttivat aidosti heidän seurastaan. Kuitenkaan hänen ei tarvitse korostaa äitiyttään muille, vaikka se on hänelle tärkeintä ja hänellä on omaakin elämää ilman lapsia. Tunnen myös monta yhden lapsen äitiä tai äitiydestä haaveilevaa, jotka tuntuvat olevan kiinnostuneempia jopa minun lapsistani kuin min...