Vaikken höyrähtänytkään hankkimaan aikoinaan vielä syntymättömälle esikoisellemme luxus-syöttötuolia, merkkivaatteita ja kalliita leluja kassikaupalla, niin nyt tavaroista luopuessa tuntuu, ettei niillä ole enää mitään arvoa.
Kirppiksellä ei kukaan osta halpahallikamaa, vaikka se olisi erittäin siistissä kunnossa ja hinta edullinen. Pitäisi olla merkkituote. Sen sijaan vanhoista retrovaatteista ja niiden uudemmista jäljitelmistä maksetaan enemmän kuin uutena. Järjetöntä.
Olen kuitenkin tyytyväinen "sijoituksiini", sillä ne ovat kestäneet kahdella vilkkaalla pojalla ja ovat vielä siinä kunnossa, että Pelastusarmeija ne huolii.
Hankintojemme mersu oli turvallisuustestit voittanut tai niissä erinomaisesti menestynyt turvakaukalo härpäkkeineen. Siinä molemmat poikaset viettivät ensimmäisen automatkailuvuotensa. Esikoisen jälkeen kaukalo oli kuin "pakasta vedetty", kuopus onnistui saamaan päällisen pesukuntoon. Kun tuoli oli viimeisen päälle puunattu myyntiä varten, tuli raskaana oleva kaverini kylään, enkä tietenkään kehdannut pyytää häneltä siitä samaa hintaa kuin muuten olisin pyytänyt, mutten myöskään kehdannut kieltäytyä myymästä. Niinpä niin, pääasia että menee tarpeeseen.
Olenko liian ahne, jos oletan että siisteistä ja käyttökelpoisista tavaroista voisi vielä jokusen euron saada itselleenkin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti