Palaan aina yhä uudelleen tänne, vaikka aika ajaa kovasti ohi tästä alunperin "kotiäidin egolokista", jonka perustin alunperin purkaakseni ristiriitaista oloani kotiäitiydestä. Pääsin opintojen lomassa perustamassani yrityksessä haistamaan ja ehkä vähän maistamaankin menestystä. Kaiken sen jälkeen kotiäitiys tuntui aluksi yhtäaikaa niin oikealta ja väärältä ratkaisulta.
Nyt lapset on hoidossa ja olen monta kuukautta voinut hoitaa kaikkia niitä asioita, joita en kotiäitivuosinani ehtinyt tai pystynyt tekemään. En nyt sentään aivan koko ajan, sillä olenhan toki hoitanut vähän väliä flunssaisia lapsia kotona. Mutta nyt: nyt olisi kaikki mahdollisuudet edessä. Minulla on 8-16 aikaa toteuttaa unelmiani, niitä jotka eivät liity perheeseen ja kotiin. Mutta löydän itseni kirjoittamasta tätä.
Olen ollut tätä ennen kotiäitinä yhtäjaksoisesti neljä vuotta. Sinä aikana olen valmistunut yliopistosta, kartuttanut kokemusta yhdistystoiminnasta, ollut mukana politiikassa ja hoitanut siinä sivussa yhden firman paperiasioita. Ja nyt en sitten yhtään tiedä mitä tekisin... Töitä ei tällä tutkinnolla taida löytyä ainakaan täältä päin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti