En ois ikinä uskonu...mun jokainen blogikirjoitus vois alkaa noin. Mutta tällä kertaa kyse on pienemmän lapsukaisen tutinkäytöstä. Esikoisen kohdalla minut kyllästettiin tuttivastaisuuteen, ja olin ajatellut, ettei sitä anneta, mutta hän imi tuttia jo laitoksella niin innolla, ettei irti saanut. Se siitä sitten. Yksivuotiaana taisi vielä tutti olla iltaisin nukahtamisapuna, mutta sitten niistä vieroituttiin muutamassa illassa. Mitä ihmeen "pahaa" niissä muka on? Siis joo ehkä niitä voi ihmetellä, kun parivuotiaalle "vauvalle" vanhemmat työntää tutin suuhun heti, jos jokin ääni kuuluu ja ihmettelee sitten, kun se meidän Josefiina ei vieläkään osaa puhua...
Kuopuksen kohdalla olin kuitenkin jo hyvin tuttioptimistinen. Minulla taisi jopa olla tutteja hankittuna kotiin ennen vauvan syntymää. Mutta: ensimmäinen puoli vuotta meni niin ettei hän osannut ollenkaan syödä tuttia. Ja onneksi hän nukahti illalla todella helposti joko tissille tai omaan sänkyyn ihan muuten vain.
Sen jälkeen, kun imetys ei enää häntä kiinnostanut, on nukkumaan mennessä yritetty syödä peittoa, lakanaa, pinniksen suojaa, unileluja, äidin sormia, omia sormia ja varpaita ym. ym. Sänkyyn ei rauhoitu sitten millään (ei auta ruoka, ei syli ja joskus erehdyin vielä tissiäkin tyrkyttämään), kunnes: keksin työntää puoliväkisin tutin suuhun. Nyt se on siis unikäytössä ja hyvin toimii! Vieroitusta odotellessa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti