Siirry pääsisältöön

Tuttifrutti

En ois ikinä uskonu...mun jokainen blogikirjoitus vois alkaa noin. Mutta tällä kertaa kyse on pienemmän lapsukaisen tutinkäytöstä. Esikoisen kohdalla minut kyllästettiin tuttivastaisuuteen, ja olin ajatellut, ettei sitä anneta, mutta hän imi tuttia jo laitoksella niin innolla, ettei irti saanut. Se siitä sitten. Yksivuotiaana taisi vielä tutti olla iltaisin nukahtamisapuna, mutta sitten niistä vieroituttiin muutamassa illassa. Mitä ihmeen "pahaa" niissä muka on? Siis joo ehkä niitä voi ihmetellä, kun parivuotiaalle "vauvalle" vanhemmat työntää tutin suuhun heti, jos jokin ääni kuuluu ja ihmettelee sitten, kun se meidän Josefiina ei vieläkään osaa puhua...


Kuopuksen kohdalla olin kuitenkin jo hyvin tuttioptimistinen. Minulla taisi jopa olla tutteja hankittuna kotiin ennen vauvan syntymää. Mutta: ensimmäinen puoli vuotta meni niin ettei hän osannut ollenkaan syödä tuttia. Ja onneksi hän nukahti illalla todella helposti joko tissille tai omaan sänkyyn ihan muuten vain.

Sen jälkeen, kun imetys ei enää häntä kiinnostanut, on nukkumaan mennessä yritetty syödä peittoa, lakanaa, pinniksen suojaa, unileluja, äidin sormia, omia sormia ja varpaita ym. ym. Sänkyyn ei rauhoitu sitten millään (ei auta ruoka, ei syli ja joskus erehdyin vielä tissiäkin tyrkyttämään), kunnes: keksin työntää puoliväkisin tutin suuhun. Nyt se on siis unikäytössä ja hyvin toimii! Vieroitusta odotellessa...
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miinusmerkkinen viikko

Ensin hyvät asiat: paino on edelleen laskusuunnassa. Jokainen miinusmerkkinen punnitus on pullan... siis juhlan paikka! :D Takkatulen ääressä tarkenee Sitten nämä muut lukemat: siis voi hyvä hyssykät näitä pakkaspäiviä. Olen sitä mieltä, että meidän perhe ulkoilee kelillä kuin kelillä edes ihan pikkuisen... No joo, ei ehkä siinä yli 25 asteen pakkasessa ei mennä ulos kuin pakon edessä. Olen sitten tällä reippaalla asenteellani onnistunut aiheuttamaan sen, että kun lapset on tottuneet pääsevänsä kaksi kertaa päivässä ulos, niin kaatosateella ja tulipalopakkasella on yhtä tuskaa - myös sisällä. "Ei ole mitään tekemistä", joten keksitään jotain tyhmää tai riehutaan. Kun yritän ehdotella tekemistä, "ei kelpaa". Onneksi oli niin lämmin syksy ja lauha alkutalvi. Tällä pakkasjaksolla kuopuskin on oppinut katsomaan telkkaria... Ei mikään hyvä saavutus. Raukka ei osaa vielä kunnolla puhua, mutta tuo minulle "kauko kauko" ja osoittelee telkkaria. On me toki ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Paperinkeräystä

Tuntuu, että olen kaikki vapaahetket siivoillut talouspaperisutturoita talostamme. Niitä löytyy ruokapöydältä, keittiön tasolta, olohuoneesta, kodinhoitohuoneesta ja välillä makuuhuoneistakin. Perheessä on siis vauva. ( Jotkut pitävät varmempana merkkinä rikkaimurin hankintaa. ) Muistan, että joskus kahden aikuisen taloudessa ihmettelin, miten pitkään yksi talouspaperirulla voikaan kestää ja mihin sitä oikeastaan tarvitaan. Tuolloin meillä oli usein niitä puoliarkkeja, mutta nyt kaipaisi välillä pyyheliinan kokoisia jättiarkkeja... Ekologista tai ei, en kuitenkaan ole alkanut pyyhkiä pienokaisen naamaa viledalla. Puklu-/ ruokajämiä sisältävät sutturat ovat sentään hieman kuivuttuaan erinomaisia sytykkeitä saunan kiukaaseen. Niitä on jotenkin terapeuttista tukkia sinne hylsyn sisään ja polttaa koko roska :D
Lähetä kommentti
Lue lisää

Lapset, lapset

Jatkona korkkausviestilleni jäin vielä pohtimaan omaa äitiyttäni. Olen aina ajatellut, etten halua olla sellainen äiti joka puhuu vain lapsistaan. Haluan, että minun kanssani viihtyy myös lapsettomat ystäväni, joiden elämän keskipisteenä on jokin muu asia. Ymmärrän lapsettomia, lapsettomuutta, ja sen että elämässä voi olla muutakin yhtä tärkeää, paremmin kuin moni aavistaakaan... Ihailen erästä ystävääni ja haluaisin olla samanlainen kuin hän: hänellä on viisi lasta ( ei, sitä en halua ), mutta hänen kanssaan jutellessa ei välillä edes muista hänen olevan äiti. Siis nimenomaan positiivisesti. Uskon, että hän on silti yksi parhaita äitejä ikinä! Hänen lapsensa arvostavat vanhempiaan ja nauttivat aidosti heidän seurastaan. Kuitenkaan hänen ei tarvitse korostaa äitiyttään muille, vaikka se on hänelle tärkeintä ja hänellä on omaakin elämää ilman lapsia. Tunnen myös monta yhden lapsen äitiä tai äitiydestä haaveilevaa, jotka tuntuvat olevan kiinnostuneempia jopa minun lapsistani kuin min...
3 kommenttia
Lue lisää