Miehellä alkoi kesäloma ja sen kunniaksi minä olen päässyt pakertamaan lopputyöni parissa. On muuten uskomattoman vastenmielistä hommaa, vaikka tätä olen odottanut kuukausia. Se on jännä, miten sitä ei oo mihinkään tyytyväinen.
Kun on lasten kanssa, meinaa välillä joko tympääntyä, hermostua tai väsyä ja kun tekee "työhommia", niin oireet on tismalleen samat. Jopa kakkavaipan vaihto tuntuu kivalta vaihtelulta tähän koneella istumiseen. Miten tästä voisi töihin lähteä?!
Oon muutenkin suonut yhä enemmän ajatuksia sille, että töihin täältä kotinurkista on joskus lähdettävä. Sitä ennen pitäis tehdä monta asiaa: kuopuksen kasvaa vielä vähän, esikoisen oppia kuivaksi, hankkia hoitopaikka, hankkia työpaikka ja mikä tärkeintä: hankkia motivaatio!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti