Hesarissa oli jokin aika sitten kolumni otsikolla "Koulu unohti päivittää itsensä". Kirjoituksessa kritisoidaan nykykoulun tapaa opettaa mm. seuraavasti:
"Nykyisen opetusfilosofian perusidea kumpuaa teollisen vallankumouksen ajoilta. Tehtaat tarvitsivat yksinkertaisia ihmisiä tekemään yksinkertaisia tehtäviä, ja koulun tehtävä oli tuottaa sellaisia.
Ominaisuudet, joita tehdastyössä tarvittiin, olivat yhdenmukaisuus, sääntöjen noudattaminen ja kapea-alaisuus. Seuraavien parinsadan vuoden aikana maailma muuttui, mutta koulun opetusfilosofia ei. Se jatkaa itsepintaisesti one size fits all -malliaan, vaikka sillä ei ole pitkään aikaan ollut mitään yhteyttä siihen todelliseen elämään, jonka lapset koulun ulkopuolella kohtaavat."
Vastauksena kaikkiin koululaitoksen ongelmiin tarjotaan tuttua omien kokemusten kautta oppimista. Harmi vain esimerkkinä käytetään slummien lapsia, jotka opettelevat - ja ilmeisen menestyksekkäästi myös oppivat - tietokoneen käyttöä kokeilemalla. Mielestäni tämä on kyllä esimerkki juuri sellaisesta melko yksinkertaisesta tehtävästä, kun mietitään sitä kokonaisuutta että koulun tehtävä on kasvattaa yhteiskuntaa varten. Ja onko mikään ihme, jos slummien lapsilla on aitoa kiinnostusta vaikkapa tietokoneisiin, kun kasvuolosuhteet ovat melko virikkeettömät.
En pidä nykykoulua minään erinomaisena laitoksena, enkä myöskään usko kritiikittömästi PISA-tutkimusten tuloksiin. Olen kuitenkin hieman huolissani siitä, millaisella voimalla vapaan valinnan mahdollisuutta ja sääntöjen noudattamatta jättämistä ajetaan. Koulun tehtävä kun on kuitenkin nimenomaan kasvattaa yhteiskuntaan, niin kuin olisi muuten meidän vanhempienkin... Harvassa paikassa tässä yhteiskunnassa voi tehdä just mitä ite tykkää.
Keskeisempi ongelma on oppimismotivaation löytäminen. Se kun harmillisesti aina vain lähtee yksilöstä itsestään. Tämä on se keskeinen ongelma, jonka kanssa kouluissa painitaan. Jos teineille annetaan tietokoneet, joita saa vapaasti opetella käyttämään, osa varmaan tyyliin myy koneensa saadakseen tupakkaa tms. Siinä ei sitten enää naurata opettajaakaan, joka on suunnitellut Vuoden ATK-Taituri stipendin jakamista oppineimmalle...
Nykynuoret eivät enää ymmärrä asioiden seurauksia eikä niiden välisiä yhteyksiä kuin korkeintaan oppimalla kantapään kautta. Mielestäni aiemmat sukupolvet ovat kuitenkin tässä esihistoriallisessa koulussa siihen joten kuten oppineet, mutta oppimatta on jäänyt miten se siirretään / iskostetaan / tuodaan / tarjotaan / opetetaan lapsillemme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti