En ole koskaan ollut kiinnostunut vaatteista, mikä ehkä paistaa läpi myös aiemmista kirjoituksistani. Lähinnä vaateostokseni on pakon edessä henkkamaukalta nettikaupasta tilaamista. Lapsille toki jotkut tarjouspöksyt ja - haalarit ovat tarttuneet marketista mukaan. Onneksi tähän asti lastenvaatehankintoja on voinut tehdä sovittamatta ja näin delegoida vaikkapa isovanhemmat hoitamaan asiaa (tähän liittyy tietysti myös taloudellisia mahdollisuuksia ;).
Kaveripiirissäni ja varsinkin isommissa piireissä, kuten erilaisilla kutsuilla ja perhekerhossa jutut kuitenkin kääntyvät usein vaatteisiin, koska paikalla on yleensä vain äitejä. Tällöin olen huomannut, että on parempi pitää suunsa kiinni: En ikinä uskalla tunnustaa, että myin meidän ainoan Metsola-vaatteet muutamalla eurolla peräkonttikirppiksellä ja se ainoa Lip Fish-puku lähti lahjoituksena eteenpäin, koska kuopus pelkäsi kuollakseen niitä roikkuvia koipia ja isoja silmiä. Pysyin myös vaiti, kun äidit kilvan kehuivat Popin haalareita ja kuinka niiden kanssa voi istua vaikka lätäkössä. Minä en anna lasten istua lätäkössä (huono äiti, tiedän). Mutta sentään kotona googletin salaa mikä on tuo kumma "popi"... ;)
 |
| Rakkain paita? |
Mami Go Go-blogissa kuvattiin hyvin tätä
ilmiötä, johon en ole älynnyt sotkeutua. Meillä vaatteet ovat koneöljyssä (jostain ihmeen syystä) ja puhki alta aikayksikön, joten satsaan mieluummin itsekkäästi vaikkapa omiin vaatteisiini mahdolliset säästyneet rahat. Sen verran olen sentään ajatellut lapsiani ja itseäni, että olen uskaltautunut reippaasti ja avoimin mielin mukaan kaikille lastenvaatekutsuille ja luen muutamia lastenvaatteita käsitteleviä blogeja. Tämän myötä pojilla on mm. komeat, kuosilliset merkkipaidat! Ei kerrota kellekään että niistä lähti värit heti ekassa pesussa... Niiden arvohan saattoi vaan kasvaa: nyt ne näyttää siltä, että ne on voitu hankkia kirppikseltä vielä kalliimmalla kuin alkuperäiset ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti