Hyvää äitienpäivää kaikille äideille! Tänä vuonna ei tullut hikisin pikkukätösissä nyperretyin silkkipaperipalleroin koristeltua korttia johtuen puhtaasti siitä, että isompi lapsi ei ole päivähoidossa eikä isi ole organisoinut askartelutalkoita. Pienempi ei osaa vielä äitienpäivänä tarjota sänkyyn kuin puklua, kuolaa ja muita eritteitä. Sentään aurinkoisen hymyn saa tilaamattakin.
Mieheni sen sijaan luki ajatuksiani kuin avointa kirjaa. Olipas sattuvasti sanottu, nimittäin...
...tadaa:
Sain siis Vuoden mutsi -kirjan! Löysin juuri vastikään kirjoittajien blogit ja nyt heidän kirja on hyllyssäni! Hyllyssä siksi, että ahmaisin sen (ja suklaan...) samalta istumalta. Sain siis lahjaksi myös lahjoista parhainta (kirjaa mitenkään väheksymättä) eli omaa aikaa! Jutut olivat kuin suoraan minun pääkopastani. Ei voi sanoa, että näppikseltäni, koska en yllä moiseen hauskuuteen ja verbaliikkaan, mutta hengessä ja noissa ajatuksissa olen mukana erittäin täysillä.
Esikoisen aikana olisin kaivannut jotain juuri tällaista, kun paniikissa yritin tehdä kaikein oikein. Siis "oikein" tarkoittaa tässä tapauksessa kaikkia muiden ajatuksista ja asenteista ammennettuja muka-totuuksia. Toisen lapsen kohdalla olen vasta ymmärtänyt, että äitiys on jokaisen oma asia. On erilaisia lapsia, joten on myös erilaisia äitejä.
Imetyksestä olisin mieluusti lukenut enemmänkin, sillä se on asia joka itselläni aiheutti esikoisen kohdalla melkoisia kriisejä. Synnärillä (mikä sana!) ei ehditty siihen opastaa, olin itse niin hukassa kaikkien asioiden kanssa, etten osannut vauvaa siinä mitenkään auttaa ja niinpä se jäi hyvin lyhyeksi kokemukseksi. En harmittele niinkään sitä että vauvani sai sitä Parasta ja Ainoaa Oikeaa Imeväisen Ravintoa vain muutaman kuukauden (ja senkin osittain..), vaan sitä millaisia syytöksiä aiheen tiimoilta äitien harteille lasketaan. Kysymys on kuitenkin vain siitä, että lapsi saa ja hänen tulee saada ravintoa. Tiedän kyllä, että aiheesta on tutkimustuloksia jne. jne. Tiedän myös, että itse en ole saanut tippaakaan Äidinmaitoa, enkä ole sairastellut koko ikänäni juuri lainkaan. Tiedän myös lapsia, joilla on ollut korvakierre, vaikka ovat saaneet Äidinmaitoa niin kauan että ovat sen perään osanneet jo itse kysellä. Huoh.. :)
Mieheni sen sijaan luki ajatuksiani kuin avointa kirjaa. Olipas sattuvasti sanottu, nimittäin...
...tadaa:
 |
| Ennen |
 |
| Jälkeen |
Esikoisen aikana olisin kaivannut jotain juuri tällaista, kun paniikissa yritin tehdä kaikein oikein. Siis "oikein" tarkoittaa tässä tapauksessa kaikkia muiden ajatuksista ja asenteista ammennettuja muka-totuuksia. Toisen lapsen kohdalla olen vasta ymmärtänyt, että äitiys on jokaisen oma asia. On erilaisia lapsia, joten on myös erilaisia äitejä.
Imetyksestä olisin mieluusti lukenut enemmänkin, sillä se on asia joka itselläni aiheutti esikoisen kohdalla melkoisia kriisejä. Synnärillä (mikä sana!) ei ehditty siihen opastaa, olin itse niin hukassa kaikkien asioiden kanssa, etten osannut vauvaa siinä mitenkään auttaa ja niinpä se jäi hyvin lyhyeksi kokemukseksi. En harmittele niinkään sitä että vauvani sai sitä Parasta ja Ainoaa Oikeaa Imeväisen Ravintoa vain muutaman kuukauden (ja senkin osittain..), vaan sitä millaisia syytöksiä aiheen tiimoilta äitien harteille lasketaan. Kysymys on kuitenkin vain siitä, että lapsi saa ja hänen tulee saada ravintoa. Tiedän kyllä, että aiheesta on tutkimustuloksia jne. jne. Tiedän myös, että itse en ole saanut tippaakaan Äidinmaitoa, enkä ole sairastellut koko ikänäni juuri lainkaan. Tiedän myös lapsia, joilla on ollut korvakierre, vaikka ovat saaneet Äidinmaitoa niin kauan että ovat sen perään osanneet jo itse kysellä. Huoh.. :)
Suosittelen kirjaa kaikille äideille ja äidiksi haluaville, jotka uskaltavat puhua tai lukea asioista niiden oikeilla nimillä ja kurkistaa äitimyytin taakse. Tämä oli erittäin tervetullut näkökulma asioihin, joista yleensä hyssytellään tai niitä kaunistellaan ihan syyttä suotta. Nauttikaa äidit äitiydestä ja äitienpäivästä!
Kommentit
Lähetä kommentti