Siirry pääsisältöön

Terve järki vai maalaisjärki

Olen pitänyt itseäni varsin tollona äitinä. En ole hirveästi ollut pienten lasten kanssa ennen omien saamista, enkä myöskään ole jaksanut roikkua netissä tutkimassa tietoa uusimmista vaunumalleista. En edes esikoisen kohdalla... Johtuneetko se sitten osittain siitä, etten ole koskaan varsinaisesti haaveillut lapsista, joten muutkin tavarat on haettu vähän samalla meinigillä kuin maito kaupasta: akuuttiin tarpeeseen. Siis heti samaan hengenvetoon kuin joku nyt siellä kahvinsa vetää, todettakoon  että olen halunnut lapsia ja niistä äärimmäisen kiitollinen. Vertaan vaan itseäni niihin, jotka ovat jo omassa lapsuudessaan tienneet olevansa äitityyppiä... 


Lahjamuki
Esikoisen kanssa kriiseilin imetyksestä, joka ei ottanut sujuakseen. Sentään edes kuuntelin sujuvasti jopa naapurin lapsettoman papan kommentit imetyksen tärkeydestä. Nyt olen sitten kehittänyt ongelman, kun kuopus on siirtymässä pulloruokintaan, että onko oikea syöttöväline sittenkään pullo vai pitäisikö ottaa käyttöön nokkamuki vai hörppyytänkö häntä mukista... Lääkäri sanoo sitä, neuvolantäti tätä ja puheterapeutti jotain muuta. Koko ajan toki joku järkiolento sisälläni sanoo, että pääasia että ruokaa uppoaa tavalla tai toisella, mutta onhan se hirveää kun pienen viattoman olennon koko elämän kestävät ratkaisut rysäytetään tämmöisen itsekin vielä lapsenomaiseksi luokiteltavan äiti-ihmisen harteille. Ja näitä kun ei voi jäädä harkitsemaan. Pari päivää nokkamukia on todennäköisesti äkkiä pysyvä käytäntö, jonka jälkeen aloitetaan usean viikon vieroitus.

Voin onneksi lohduttautua sillä, että imetys onnistui noinkin pitään näinkin hyvin ja myös sillä, että esikoinen lipitti koko alkuelämänsä "muovimyrkkytuttipullosta" ja siirtyi sujuvasti 1 vuoden iässä suoraan laseihin. Perhekerhossakin olivat ihmeissään, kun meidän yksivuotias ei halunnut juoda muovimukista :D Ehkä me mennään tämän toisenkin kohdalla samalla kaavalla... lahjaksi saatu nokkamuki jää ainakin toistaiseksi kaappiin.

Olen kyllä yksi eksynyt turisti tuolla lastentarvikeviidakossa. Yritän aina palauttaa itseni alkupisteeseen ajattelemalla, että silloin kun minä itse olin pieni, ei ollut näitäkään systeemejä ja hyvin pärjättiin. Mm. kurapiste jäi taloomme tekemättä tällä logiikalla :D
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miinusmerkkinen viikko

Ensin hyvät asiat: paino on edelleen laskusuunnassa. Jokainen miinusmerkkinen punnitus on pullan... siis juhlan paikka! :D Takkatulen ääressä tarkenee Sitten nämä muut lukemat: siis voi hyvä hyssykät näitä pakkaspäiviä. Olen sitä mieltä, että meidän perhe ulkoilee kelillä kuin kelillä edes ihan pikkuisen... No joo, ei ehkä siinä yli 25 asteen pakkasessa ei mennä ulos kuin pakon edessä. Olen sitten tällä reippaalla asenteellani onnistunut aiheuttamaan sen, että kun lapset on tottuneet pääsevänsä kaksi kertaa päivässä ulos, niin kaatosateella ja tulipalopakkasella on yhtä tuskaa - myös sisällä. "Ei ole mitään tekemistä", joten keksitään jotain tyhmää tai riehutaan. Kun yritän ehdotella tekemistä, "ei kelpaa". Onneksi oli niin lämmin syksy ja lauha alkutalvi. Tällä pakkasjaksolla kuopuskin on oppinut katsomaan telkkaria... Ei mikään hyvä saavutus. Raukka ei osaa vielä kunnolla puhua, mutta tuo minulle "kauko kauko" ja osoittelee telkkaria. On me toki ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Paperinkeräystä

Tuntuu, että olen kaikki vapaahetket siivoillut talouspaperisutturoita talostamme. Niitä löytyy ruokapöydältä, keittiön tasolta, olohuoneesta, kodinhoitohuoneesta ja välillä makuuhuoneistakin. Perheessä on siis vauva. ( Jotkut pitävät varmempana merkkinä rikkaimurin hankintaa. ) Muistan, että joskus kahden aikuisen taloudessa ihmettelin, miten pitkään yksi talouspaperirulla voikaan kestää ja mihin sitä oikeastaan tarvitaan. Tuolloin meillä oli usein niitä puoliarkkeja, mutta nyt kaipaisi välillä pyyheliinan kokoisia jättiarkkeja... Ekologista tai ei, en kuitenkaan ole alkanut pyyhkiä pienokaisen naamaa viledalla. Puklu-/ ruokajämiä sisältävät sutturat ovat sentään hieman kuivuttuaan erinomaisia sytykkeitä saunan kiukaaseen. Niitä on jotenkin terapeuttista tukkia sinne hylsyn sisään ja polttaa koko roska :D
Lähetä kommentti
Lue lisää

Lapset, lapset

Jatkona korkkausviestilleni jäin vielä pohtimaan omaa äitiyttäni. Olen aina ajatellut, etten halua olla sellainen äiti joka puhuu vain lapsistaan. Haluan, että minun kanssani viihtyy myös lapsettomat ystäväni, joiden elämän keskipisteenä on jokin muu asia. Ymmärrän lapsettomia, lapsettomuutta, ja sen että elämässä voi olla muutakin yhtä tärkeää, paremmin kuin moni aavistaakaan... Ihailen erästä ystävääni ja haluaisin olla samanlainen kuin hän: hänellä on viisi lasta ( ei, sitä en halua ), mutta hänen kanssaan jutellessa ei välillä edes muista hänen olevan äiti. Siis nimenomaan positiivisesti. Uskon, että hän on silti yksi parhaita äitejä ikinä! Hänen lapsensa arvostavat vanhempiaan ja nauttivat aidosti heidän seurastaan. Kuitenkaan hänen ei tarvitse korostaa äitiyttään muille, vaikka se on hänelle tärkeintä ja hänellä on omaakin elämää ilman lapsia. Tunnen myös monta yhden lapsen äitiä tai äitiydestä haaveilevaa, jotka tuntuvat olevan kiinnostuneempia jopa minun lapsistani kuin min...
3 kommenttia
Lue lisää