7. toukokuuta 2012

Terve järki vai maalaisjärki

Olen pitänyt itseäni varsin tollona äitinä. En ole hirveästi ollut pienten lasten kanssa ennen omien saamista, enkä myöskään ole jaksanut roikkua netissä tutkimassa tietoa uusimmista vaunumalleista. En edes esikoisen kohdalla... Johtuneetko se sitten osittain siitä, etten ole koskaan varsinaisesti haaveillut lapsista, joten muutkin tavarat on haettu vähän samalla meinigillä kuin maito kaupasta: akuuttiin tarpeeseen. Siis heti samaan hengenvetoon kuin joku nyt siellä kahvinsa vetää, todettakoon  että olen halunnut lapsia ja niistä äärimmäisen kiitollinen. Vertaan vaan itseäni niihin, jotka ovat jo omassa lapsuudessaan tienneet olevansa äitityyppiä... 


Lahjamuki
Esikoisen kanssa kriiseilin imetyksestä, joka ei ottanut sujuakseen. Sentään edes kuuntelin sujuvasti jopa naapurin lapsettoman papan kommentit imetyksen tärkeydestä. Nyt olen sitten kehittänyt ongelman, kun kuopus on siirtymässä pulloruokintaan, että onko oikea syöttöväline sittenkään pullo vai pitäisikö ottaa käyttöön nokkamuki vai hörppyytänkö häntä mukista... Lääkäri sanoo sitä, neuvolantäti tätä ja puheterapeutti jotain muuta. Koko ajan toki joku järkiolento sisälläni sanoo, että pääasia että ruokaa uppoaa tavalla tai toisella, mutta onhan se hirveää kun pienen viattoman olennon koko elämän kestävät ratkaisut rysäytetään tämmöisen itsekin vielä lapsenomaiseksi luokiteltavan äiti-ihmisen harteille. Ja näitä kun ei voi jäädä harkitsemaan. Pari päivää nokkamukia on todennäköisesti äkkiä pysyvä käytäntö, jonka jälkeen aloitetaan usean viikon vieroitus.

Voin onneksi lohduttautua sillä, että imetys onnistui noinkin pitään näinkin hyvin ja myös sillä, että esikoinen lipitti koko alkuelämänsä "muovimyrkkytuttipullosta" ja siirtyi sujuvasti 1 vuoden iässä suoraan laseihin. Perhekerhossakin olivat ihmeissään, kun meidän yksivuotias ei halunnut juoda muovimukista :D Ehkä me mennään tämän toisenkin kohdalla samalla kaavalla... lahjaksi saatu nokkamuki jää ainakin toistaiseksi kaappiin.

Olen kyllä yksi eksynyt turisti tuolla lastentarvikeviidakossa. Yritän aina palauttaa itseni alkupisteeseen ajattelemalla, että silloin kun minä itse olin pieni, ei ollut näitäkään systeemejä ja hyvin pärjättiin. Mm. kurapiste jäi taloomme tekemättä tällä logiikalla :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti