Siirry pääsisältöön

Siemenlastia odotellessa

Tuorein - ja samalla vanhin - harrastukseni puutarhanhoito on taas monella tapaa ajankohtainen. Luulin taas hetken olevani jotenkin ainutlaatuinen ja erilainen nuori perheenäiti, mutta satojen muiden tavoin meillä menevät siemenet vakoon tänäkin kesänä. Ei, NIITÄ siemeniä meillä ei enää päästetä itämään...

Jahka tässä vauvanhoidolta liikenee aikaa ja tilaa, niin täyttykööt kodinhoitohuoneemme vaippojen sijaan taimiastioista. Tänä vuonna mennään vielä semmoisilla kasveilla, jotka ehtivät suoraan kylvettynä antamaan satoa. Se on tosin minusta erikoista, että kun kerran nykyään on muotia viljellä kaikkea, niin ei kauppojen valikoimista sitä juurikaan huomaa. Siis voi olla, että sieltä löytyy sinisiä kehäkukkia ja mustia (eläviä) orvokkeja, muttei perushyötykasveja. Tai no ehkä nekin sit menee päärynätomaattien, karviaispaprikan ja kurkkuperunan linjoilla. Minä kun kaipaisin vanhan hyvän ajan tavoin mm. keräkaalin, parsakaalin ja purjon taimia. Ennen noita löytyi pienten maaseutupitäjien rautakauppojen puutarhaosastoiltakin, nykyään ei edes puutarhoilta. Pitää sitte tehä ite. :)

Yksi syy muuttaa maalle oli juuri tuo ruoan kasvattaminen (osin) itse. Se on hauskaa, mielenkiintoista, virkistävää ja myös lapsille sopivaa toimintaa. Ainakin meillä mullassa on möyritty ihan pienestä asti. Ensin kasteltu ja kerätty satoa, tänä vuonna varmaan osataan jo istuttaakin.

Nyt on kuitenkin tämän kesän siemenet tilattu! Tänä vuonna meillä kasvaa: perunaa, porkkanaa, sipulia, punajuurta, lanttua, naurista, herneitä, salattia sekä erilaisia yrttejä. Vielä kun sen ikioman kellarin sais valmiiksi...

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miinusmerkkinen viikko

Ensin hyvät asiat: paino on edelleen laskusuunnassa. Jokainen miinusmerkkinen punnitus on pullan... siis juhlan paikka! :D Takkatulen ääressä tarkenee Sitten nämä muut lukemat: siis voi hyvä hyssykät näitä pakkaspäiviä. Olen sitä mieltä, että meidän perhe ulkoilee kelillä kuin kelillä edes ihan pikkuisen... No joo, ei ehkä siinä yli 25 asteen pakkasessa ei mennä ulos kuin pakon edessä. Olen sitten tällä reippaalla asenteellani onnistunut aiheuttamaan sen, että kun lapset on tottuneet pääsevänsä kaksi kertaa päivässä ulos, niin kaatosateella ja tulipalopakkasella on yhtä tuskaa - myös sisällä. "Ei ole mitään tekemistä", joten keksitään jotain tyhmää tai riehutaan. Kun yritän ehdotella tekemistä, "ei kelpaa". Onneksi oli niin lämmin syksy ja lauha alkutalvi. Tällä pakkasjaksolla kuopuskin on oppinut katsomaan telkkaria... Ei mikään hyvä saavutus. Raukka ei osaa vielä kunnolla puhua, mutta tuo minulle "kauko kauko" ja osoittelee telkkaria. On me toki ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Paperinkeräystä

Tuntuu, että olen kaikki vapaahetket siivoillut talouspaperisutturoita talostamme. Niitä löytyy ruokapöydältä, keittiön tasolta, olohuoneesta, kodinhoitohuoneesta ja välillä makuuhuoneistakin. Perheessä on siis vauva. ( Jotkut pitävät varmempana merkkinä rikkaimurin hankintaa. ) Muistan, että joskus kahden aikuisen taloudessa ihmettelin, miten pitkään yksi talouspaperirulla voikaan kestää ja mihin sitä oikeastaan tarvitaan. Tuolloin meillä oli usein niitä puoliarkkeja, mutta nyt kaipaisi välillä pyyheliinan kokoisia jättiarkkeja... Ekologista tai ei, en kuitenkaan ole alkanut pyyhkiä pienokaisen naamaa viledalla. Puklu-/ ruokajämiä sisältävät sutturat ovat sentään hieman kuivuttuaan erinomaisia sytykkeitä saunan kiukaaseen. Niitä on jotenkin terapeuttista tukkia sinne hylsyn sisään ja polttaa koko roska :D
Lähetä kommentti
Lue lisää

Lapset, lapset

Jatkona korkkausviestilleni jäin vielä pohtimaan omaa äitiyttäni. Olen aina ajatellut, etten halua olla sellainen äiti joka puhuu vain lapsistaan. Haluan, että minun kanssani viihtyy myös lapsettomat ystäväni, joiden elämän keskipisteenä on jokin muu asia. Ymmärrän lapsettomia, lapsettomuutta, ja sen että elämässä voi olla muutakin yhtä tärkeää, paremmin kuin moni aavistaakaan... Ihailen erästä ystävääni ja haluaisin olla samanlainen kuin hän: hänellä on viisi lasta ( ei, sitä en halua ), mutta hänen kanssaan jutellessa ei välillä edes muista hänen olevan äiti. Siis nimenomaan positiivisesti. Uskon, että hän on silti yksi parhaita äitejä ikinä! Hänen lapsensa arvostavat vanhempiaan ja nauttivat aidosti heidän seurastaan. Kuitenkaan hänen ei tarvitse korostaa äitiyttään muille, vaikka se on hänelle tärkeintä ja hänellä on omaakin elämää ilman lapsia. Tunnen myös monta yhden lapsen äitiä tai äitiydestä haaveilevaa, jotka tuntuvat olevan kiinnostuneempia jopa minun lapsistani kuin min...
3 kommenttia
Lue lisää