Siemenlastia odotellessa

Tuorein - ja samalla vanhin - harrastukseni puutarhanhoito on taas monella tapaa ajankohtainen. Luulin taas hetken olevani jotenkin ainutlaatuinen ja erilainen nuori perheenäiti, mutta satojen muiden tavoin meillä menevät siemenet vakoon tänäkin kesänä. Ei, NIITÄ siemeniä meillä ei enää päästetä itämään...

Jahka tässä vauvanhoidolta liikenee aikaa ja tilaa, niin täyttykööt kodinhoitohuoneemme vaippojen sijaan taimiastioista. Tänä vuonna mennään vielä semmoisilla kasveilla, jotka ehtivät suoraan kylvettynä antamaan satoa. Se on tosin minusta erikoista, että kun kerran nykyään on muotia viljellä kaikkea, niin ei kauppojen valikoimista sitä juurikaan huomaa. Siis voi olla, että sieltä löytyy sinisiä kehäkukkia ja mustia (eläviä) orvokkeja, muttei perushyötykasveja. Tai no ehkä nekin sit menee päärynätomaattien, karviaispaprikan ja kurkkuperunan linjoilla. Minä kun kaipaisin vanhan hyvän ajan tavoin mm. keräkaalin, parsakaalin ja purjon taimia. Ennen noita löytyi pienten maaseutupitäjien rautakauppojen puutarhaosastoiltakin, nykyään ei edes puutarhoilta. Pitää sitte tehä ite. :)

Yksi syy muuttaa maalle oli juuri tuo ruoan kasvattaminen (osin) itse. Se on hauskaa, mielenkiintoista, virkistävää ja myös lapsille sopivaa toimintaa. Ainakin meillä mullassa on möyritty ihan pienestä asti. Ensin kasteltu ja kerätty satoa, tänä vuonna varmaan osataan jo istuttaakin.

Nyt on kuitenkin tämän kesän siemenet tilattu! Tänä vuonna meillä kasvaa: perunaa, porkkanaa, sipulia, punajuurta, lanttua, naurista, herneitä, salattia sekä erilaisia yrttejä. Vielä kun sen ikioman kellarin sais valmiiksi...