Jo muutamassa minuutissa esikoinen osoitti kyllästymisen merkkejä... Hän oli lähdössä toiselle puolelle pihaa leikkimään, ja pelkäsin jo että hommani jää taas kesken. Koetin keksiä hänelle vaihtoehtoista tekemistä siinä näköetäisyydellä.
Pitkän keskustelun päätteeksi hän keksi, että voisi auttaa äitiä (voi ei..), niinpä sitten etsittiin lapiota. Tähän hommaan ei käynyt mikä tahansa hiekkalapio, vaan piti olla ihan oikea puutarhalapio. Sitten alettiin kaivaa ylös äidin kukkia... Seurasi sarja kauniita ja vähemmän kauniita pyyntöjä, kieltoja, käskyjä, kiristystä, uhkailua ja lahjontaa.
Isin kans on aina kivaa |
Lopputulos: Itkua, huutoa ja muihin hommiin. Kukkapenkin ehtii myöhemminkin.
Mutta kun mies kunnostaa traktoria, esikoinen seuraa haltioituneena muutaman metrin päästä. MIKSI?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti